(no subject)

[kinuski]

Anssi Kela - Nummela

Nämä kadut kaupungin,
huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa
vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin
fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin
jossa jälleen hulluus punnittiin

Koulussa kavereiden
kanssa me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun
niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti
vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen
- mun piti päästä soittamaan

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Minä olin kahdentoista
kun me maalle
muutettiin ja vain
vuotta vanhempana katsoin
kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta,
uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis
- elämä alkoi uudelleen

Me silloin kavereiden
kanssa tämä puisto
vallattiin meidän
mopot kulki kahtasataa,
tuon sillan kaiteilla
käveltiin ja me tiedettiin
miten koko kylän
katuvalot saa sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja,
ne käsittelivät kuolemaa

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

Löysin elämäni naisen ja
me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin:
"Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo,
vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt
- nää biisit pitää kirjoittaa

Koiran kanssa joskus
myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan
nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki
taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotai herää sisälläin