(no subject)
Nov. 6th, 2003 12:49 pmAnssi Kela - Nummela
Nämä kadut kaupungin,
huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa
vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin
fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin
jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden
kanssa me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun
niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti
vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen
- mun piti päästä soittamaan
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Minä olin kahdentoista
kun me maalle
muutettiin ja vain
vuotta vanhempana katsoin
kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta,
uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis
- elämä alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden
kanssa tämä puisto
vallattiin meidän
mopot kulki kahtasataa,
tuon sillan kaiteilla
käveltiin ja me tiedettiin
miten koko kylän
katuvalot saa sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja,
ne käsittelivät kuolemaa
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Löysin elämäni naisen ja
me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin:
"Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo,
vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt
- nää biisit pitää kirjoittaa
Koiran kanssa joskus
myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan
nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki
taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotai herää sisälläin
Nämä kadut kaupungin,
huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa
vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin
fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin
jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden
kanssa me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun
niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti
vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen
- mun piti päästä soittamaan
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Minä olin kahdentoista
kun me maalle
muutettiin ja vain
vuotta vanhempana katsoin
kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta,
uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis
- elämä alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden
kanssa tämä puisto
vallattiin meidän
mopot kulki kahtasataa,
tuon sillan kaiteilla
käveltiin ja me tiedettiin
miten koko kylän
katuvalot saa sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja,
ne käsittelivät kuolemaa
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Löysin elämäni naisen ja
me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin:
"Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo,
vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt
- nää biisit pitää kirjoittaa
Koiran kanssa joskus
myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan
nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki
taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotai herää sisälläin
Anssi Kela - 1972
Date: 2003-11-06 12:32 pm (UTC)kerran teki Jumalan
luokan kattoon nuuskallaan
se näköjään yrittää vieläkin viiksiä kasvattaa
Susannaa
taisin joskus rakastaa
mut se ei halunnut olla mun kaa
ajoi kaljuksi päänsä
naisen kanssa asustaa
Nummelin
poika etupulpetin
nuo samat rillit vieläkin
istuu nurkassa yksin ihan niin kuin ennenkin
ihailin
silloin Roopea kadehdin
hänen elämänsä halusin
tanssilattialla sen housut putoo nilkkoihin
meidän piti muuttaa maailma
meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
meistä tuli lääkäreitä
virkamiehiä, vääpeleitä
ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita
Nurminen
pallon kosketus kultainen
olisi ammattilainen
jos ei ois kännipäissään pudonnut louhokseen
kaunis Jasmin
se aikoi malliksi Pariisiin
hyvältä näyttää vieläkin
taas kertoo kuinka pääsi Miss Lohja -finaaliin
meidän piti muuttaa maailma
meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
meistä tuli lääkäreitä
virkamiehiä, vääpeleitä
mutta tänään voidaan hetki olla kuninkaita
kun lakit päähän vedettiin
kaikesta kaikki tiedettiin
mitä vanhemmiksi vartutaan
sitä tyhmemmiksi muututaan
enkä minä ainakaan
mistään tiedä paskaakaan
eilen kun kotiin palasin
avain ei sovi lukkoihin
ikkunasta vaatteitani lentää
meidän piti muuttaa maailma
meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
meistä tuli lääkäreitä
virkamiehiä, vääpeleitä
mutta tänään voidaan hetki olla kuninkaita
Vuorinen
ystävä takaa vuosien
ennen meni tunteja jutellen
"oli kiva nähdä", nyt muuta sanoa osaa en